Matkakertomus hankkeesta osa 3/3: Tuliaiset

Virta ei yleensä synny suuristä lähteistä, vaan siihen yhtyneistä monista puroista. -Ovidius

Tässä merkinnässä kuvaan hankkeeni tuloksia ts. matkatuliaisia. Tärkeä osa tuliaisia ovat hankeblogin merkinnät. Niinpä pyrin välttämään itseni toistamista ja rohkaisen lukemaan blogia, joko kokonaisena tarinana tai yksittäisinä merkintöitä. Kannustan kommentoimaan ja jatkamaan keskustelua blogissa vaikka hankkeeni virallisesti päättyykin, sillä se tärkein eli kehittäminen ja tekeminen Lohjalla jatkuu. 

Niputin tulokset kehittämisideoiksi ja -ehdotuksiksi. Lisäksi esitän kysymyksiä, joista kehittymisen vuoksi näen arvokkaaksi keskustella ja ratkaista käytännössä. Olen jäsentänyt tuliaiset kolmeen osa-alueeseen: A) Yrityslabran kehittäminen, B) opetussuunnitelman kehittäminen ja C) yrittäjämäisen kulttuurin kehittäminen. Lohjan Yrityslabra on konseptina erinomainen ja toiminta päässyt hyvään vauhtiin, minkä vuoksi on tärkeää vakiinnuttaa ja edelleen kehittää Yrityslabran toimintaa. Koska yrittäjyys on enemmän kuin yrittäjäksi ryhtymistä, on opetussuunitelman kehittämisellä ja koulutussuunnittelulla sekä yrittäjämäisen oppilaitoskulttuurin rakentamisella syväluotaava vaikutus toivottujen tulosten aikaansaamisessa. Koska tutkimuksetkin kertovat, että yrittäjyyden oppimisessa holistinen lähestymistapa lisää vaikuttavuutta, tarkastelen opiskelijayrittäjyyden edistämistä holistisesti.

A) Yrityslabran kehittäminen

Yrityslabrassa ryhdytään kokeilemaan osuuskuntayritystoimintaa.

Otetaan erilaisia yrittäjiä eri toimialoilta InnoCafe-toimintaan aktiivisesti mukaan sparraamaan opiskelijoiden yritys- ja liikeideoita (sarja-yrittäjiä, start-up-yrittäjiä, kasvuyrittäjiä, perheyrittäjiä, naisyrittäjiä, hoiva/sote-yrittäjiä jne.).

Tuodaan yrittäjätarinoita ja -persoonia enemmän esille eri tavoin ja eri foorumeilla: verkossa, tapahtumissa ja tilaisuuksissa, julkaisuissa, opetusmateriaaleissa. Kartoitetaan opiskelijoista toimivat yrittäjät tai Lohjalla opiskelleet yrittäjät ja nostetaan heitä jalustalle kertomaan kokemuksistaan.

Tehdään InnoCafen toiminnasta säännöllistä ja tehostetaan sisäistä markkinointia. Kun InnoCafessa on mukana kiinnostavia yrittäjiä, lisää se sen ja yrittäjyyden houkuttelevuutta ja kiinnostusta oppilaitoksen sisällä.

Ryhdytään tekemään uusia liiketoimintamahdollisuuksia alueella toimivien yritysten kanssa yhteistoiminnassa (esim. alihankinta, sukupolvenvaihdokset, tuotantorakenteen muutokset). Hyödynnetään konseptina joko InnoCafeta tai kokeillaan uutta, esim. LaureaES Innovation Expressiä paikallisella tasolla. Yksi mahdollisuus olisi järjestää ”Jatkaja yritykselle” -keskustelutilaisuuksia ja työpajoja, joihin kutsutaan nimenomaan yrityksiä, jotka etsivät jatkajaa omalle yritystoiminnalleen lähitulevaisuudessa. Näin aktivoitaidaan paikallisia yrittäjiä kertomaan aikeistaan ja saadaan kokeneet ja aloittavat yrittäjät (opiskelijat) tekemään töitä rinta rinnan.

Järjestetään Lohjan oma Business-kilpailu. Se voisi toimia myös esikilpailuna AMK-liittoutuman (Lahti, Hämeenlinna, Laurea) Sense-kilpailua varten.

Ryhdytään tekemään aktiivisesti yhteistyötä ja yhteistoimintaa LaureaES:n kanssa. Aktivoidaan opiskelijoita järjestämään Yrittäjyystiistaita (Entrepreneurship Tuesday) Lohjalla.

Luodaan kummi-yrittäjä -toimintamalli, jossa alueelliset yrittäjät sparraavat opiskelijoita henkilökohtaisesti tai yrityskohtaisesti (osuuskunta, tiimi, NY). Toimintamallissa voisi vuosittain valita ja palkita vuoden Kummiyrittäjän. Tästä voisivat opiskelijat projektina tehdä mediatapahtuman, jolla lisätään sekä Lohjan Laurean että yrittäjän ammatin tunnettuutta ja houkuttelevuutta.

Järjestetään opiskelijaprojekteina yritysvierailuja enemmän ja systemaattisesti. Vierailut eivät olisi pelkästään tutustumiskäyntejä, vaan sisältäisivät oppimisprojekteja, auditointeja tai ohjattuja kehittämispajoja ja yhteistoiminnallisia harjoituksia yrityksessä, jotka hyödyttäisivät sekä opiskelijoita että yrittäjiä.

Lisätään alueellista yhteistyötä toisen asteen oppilaitosten kanssa yrittäjyydestä kiinnostuvien opiskelijoiden löytämiseksi ja houkuttelemiseksi. Esim. WeBenefactors-tapahtumien tai yritysvierailujen järjestämisessä voisivat apuvoimina olla lukiolaisia ja/tai ammattikoulun opiskelijoita.

Verkostoitumista ja yhteistoimintaa lisätään alueella ja valtakunnallisesti vertaisoppimisen ja innovatiivisuuden lisäämiseksi (esim. Protomo, FINPIN, YES).

B) Opetussuunnitelman kehittäminen

Yrittäjyyskasvatuksen professori Paula Kyrö linjaa yrittäjyyskasvatusta: ”Laajasti ymmärtäen yrittäjyyskasvatus liittyy niihin odotuksiin, valmiuksiin, joita nykyinen sukupolvi tarvitsee voidakseen toimia tulevaisuuden yhteiskunnassa aktiivisena kansalaisena ja muuttuvan työelämän aktiivisena jäsenenä. Keskeisiä valmiuksia ovat uusien ratkaisujen löytäminen niin paikallisiin, kansallisiin kuin maailmanlaajuisiin ongelmiin, kestävän kehityksen ja demokratian edistämiseen sekä työelämän uudistumiseen. Koulujärjestelmässämme opettajat ja opinto-ohjaajat ovat tässä avaintoimijoita. Yrittäjyyskasvatus näin ymmärrettynä liittyykin koko koulujärjestelmän uudistumiseen ja haastaa menneitä pedagogisia käytäntöjä, jossa koulu on vain yksi toimijoista”.

Se millaiset ovat opettajina käsityksemme, miten uusia ratkaisuja haemme ja mahdollisuuksia tunnistamme vaikuttavat käyttämiimme opetusmenetelmiin, opiskelijoiden käsityksiin ja oppimiseen. Tutkimuksista on havaittavissa kolme lähestymistapaa. Yksi tapa on etsiä mahdollisuuksia (search approach), missä tietoa systemaattisesti kerätään, vertaillaan ja tehdään suunnitelmia. Toinen tapa on löytää mahdollisuuksia (discovery approach) olemalla jatkuvasti avoin ja valveilla siitä, mitä toimintaympäristössä ja ympärillä arjessa tapahtuu. Kolmas tapa lähestyä uusia ratkaisua ja mahdollisuuksia on toiminnan kautta (action approach), tekemällä niitä itse ja yhdessä toisten kanssa. Opettajana on hyvä itse tiedostaa omat käsitykset ja tunnistaa käytetyt menetelmät ja arvioida, tuottaako oma toiminta haluttuja vaikutuksia ja kokeilisinko uusia lähestymistapoja.

Voisiko Lohjalla opetussuunnitelmissa yleisesti ottaen siirtää painopistettä yrittäjyyden alkupäähän? Ja panostaa opintojen alussa enemmän yrittäjyysmotivaation ja kipinän herättämiseen, innovaatio-osaamisen ja luovuuden kehittämiseen sekä uusien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamiseen? Voisiko pakollista Liikeideasta kannattavaksi liiketoiminnaksi -opintojaksoa uudistaa siten, että opinnoissa keskitytään saamaan kokemusta ja ymmärrystä yrittäjyydestä projekteja tekemällä? Voisiko liiketoiminnan suunnittelun integroida Yrityslabrassa suoritettaviin opintoihin? Tällöin lt-suunnitelman tekeminen ajoittuisi joko toiselle tai kolmannelle opintovuodelle sen mukaan, miten opiskelijalla idea ja intohimo yrittämiseen on syntynyt.

Hyödynnetään monialaisuutta ja erilaisuutta. Luodaan monialainen opettaja-ohjaajatiimi, jossa on näkemystä ja kokemusta molemmilta koulutusaloilta ja yrittämisestä. Lisätään yhteistoimintaa ja verkostoitumista sekä Lohjan sisällä että ulospäin. Kehitetään yhdessä yrittäjyyden oppimista ja opetuskäytäntöjä koko oppilaitosyhteisössä, ei vain Yrityslabran puitteissa yrityslabralaisten voimin. Kytketään yrittäjiä alueelta mukaan toimintaan.

Laurean vahvuutena - myös yrittäjyyskasvatuksessa - on kehittämispohjainen Learning by Developing - toimintamalli, jossa opiskelijat ovat toiminnan keskiössä kehittämässä ja oppimassa projektien kautta. Oppimisen lähtökohtana on aidosti työelämään kuuluva, käytäntöä uudistava kehittämishanke, jonka eteenpäin vieminen edellyttää opettajien, opiskelijoiden ja työelämäosaajien yhteistyötä ja jossa parhaimmillaan tuotetaan uutta tietoa (Laurea. Pedagoginen strategia 2007, s. 5). 

Voisiko yhteistoiminnassa Lohjalla tehdä tilannekatsauksen ja itsearvioinnin, miten LbD-toimintamalli näkyy eri oppiaineissa ja käytännössä? Mahdollistaako toiminta sitä, mitä yrittäjyys edellyttää? Oppivatko opiskelijat tekemällä itse ja yhteistoiminnallisesti ryhmissä ja verkostoissa? Miten paljon opetuksessa käytetään yhteistoiminnallisuutta, luovuutta ja innovatiivisuutta kehittäviä menetelmiä? Mahdollistaako opetussuunnitelma opettajille yrittäjämäisen toiminnan? Suoritetaanko kursseja ja opintopisteitä vai opitaanko projekteissa?

Opetussuunnitelman versiota 2.0 suunniteltaessa kannattanee myös miettiä, tehdäänkö Yrityslabrasta Lohjan oma ”tiimiakatemia”. Jyväskylän Tiimiakatemiassa kehitetään parhaillaan TA Member of Learning Network -konseptia, joka lanseerataan tammikuussa 2013.

C) Yrittäjämäisen kulttuurin kehittäminen

Opetusneuvos Jussi Pihkala kuvaa opettajan työn vaativuutta ja vastuullisuutta: ”Valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa on useita tärkeitä läpileikkaavia teemoja, yrittäjyyskasvatus vain yksi seitsemästä. Niihin opettaja tarttuu tai ei tartu oman kiinnostuksensa ja osaamisensa pohjalta.”

Onko yrittäjyyskasvatus Lohjalla teema, johon tartutaan jos opettajana muilta kiireiltään tai läpileikkaavilta teemoilta ehtii? Onko opiskelijayrittäjyys painoala vai painolasti?

Yrittäjyyskasvatus ei saa olla vain opettajasta itsestään kiinni. Tarvitaan myös johtamista opettajan arjen työtä tukemaan ja ohjaamaan. Johtaminen on valintojen ja päätösten tekemistä siitä, mitkä ovat meille arvokkaita asioita ja mihin keskitytään. Tuloksien aikaansaamiseksi ei voimavaroja voi hajauttaa liiaksi, vaan johdonmukaisesti, pitkäjänteisesti ja toiminnan eri osa-alueella yhtäaikaisesti on tuettava yhteisiä päämääriä ja tavoitteita. Johtaminen on nykypäivänä yhteistoimintaa siinä missä opettaminen tai oppiminen.

Lähitulevaisuudessa kannattaisikin keskustella koko henkilöstön voimin yhdessä, millainen käsitys meillä yksilöinä ja yhteisönä on yrittäjyydestä ja yrittäjyyskasvatuksesta? Millainen on suhteemme yrittäjyyteen? Miten yrittäjämäinen oppimisyhteisö Lohja on? Miten yhteistoiminnassa voimme luoda yrittäjämäistä kulttuuria ja tehdä siitä yhteisen harrastuksen? Mitkä ovat tavoitteemme ja roolimme yhteisönä ja yksilöinä opiskelijayrittäjyyden edistämisessä? Miten kannustamme itseämme ja toisiamme yritysten synnyttämiseen?

”Opinto-ohjaaja, samoin kuin yksittäinen opettajakaan ei voi lähteä tuloksellisesti toteuttamaan yrittäjyyskasvatusta oppilaitoksessa, jos sitä ei viedä yhteisvoimin eteenpäin ja ymmärretä sitä toimintatapana tai ajattelumallina. Oppilaitoksen koko henkilöstöllä tulee olla yhteinen tahtotila ja ymmärrys jo ihan yrittäjyyskasvatuksen käsitteistä”, pohtii Tina Laine, joka selvitti opinto-ohjaajien näkemyksiä ja suhtautumista yrittäjyyskasvatukseen. ”Yrittäjyyskasvatus on mallikkaasti kirjoitettu opetussuunnitelmiin, mutta sen toteuttamisesta tarvittaisiin tarkemmat suunnitelmat, vastuunjaot ja resurssit. Opetussuunnitelman laadintaan tulisi käyttää aikaa ja vaivaa ja tehdä se henkilöstön työvälineeksi eikä vain viralliseksi paperiksi”, Laine jatkaa.

Opiskelijayrittäjyyden edistämiseksi ja yritysten synnyttämiseksi yhteistyötä koulutusohjelmien välillä tulee lisätä sekä kannustaa opettajia yhteistoimintaan ja toiminnan yhteiseen kehittämiseen. Yhteistoiminta ja yhteistyö vähentää päällekkäistä työtä, tehostaa toimintaa, parantaa oppimista ja lisää (uskoakseni myös) työn mielekkyyttä.

Kulttuuria ei rakenneta juhla- tai strategiapuheissa. Ei ainakaan pelkästään. Kulttuuri rakentuu arjen toiminnassa ja opettajan työtä arjessa ohjaa ennen kaikkea opetussuunnitelma. Mutta toisaalta on syytä muistaa, että kulttuuria rakennetaan myös puheissa. Se, mistä puhumme ja miten puhumme joko edistää tai haittaa tekemistämme. Opettajalle puhe on työkalu ja sanatkin ovat tekoja.

Järjestetään Lohjalla omia ”yrittäjyyskulttuurinrakennus”-tempauksia kuten kansallinen epäonnistumisen päivä tyyliin: ”marraskuun moka” tai ”maaliskuun munaus” tai ”virheviikot” tai ”vuoden vikavalu”. Näin luodaan luovaa, kokeilevaa ja voimaannuttavaa kulttuuria, missä virheitä saa tehdä, heittäytyminen on hauskaa ja kokeileminen oppimisen arvoista. Tempaukset voidaan järjestää yhteistoiminnallisina oppimisprojekteina LbD-periaatteiden mukaisesti.

Ihan lopuksi kiteytän hankematkallani kirkastuneet vastaukset kysymyksiin, jotka ovat oleellisia yrittäjiä kasvatettaessa ja opiskelijayrityksiä synnytettäessä. 

1) Mikä on ratkaisevaa yrittäjäksi ryhtymisessä? Se, että syntyy kipinä ja motivaatio yrittää. Se, että uskoo itseensä ja ideaansa. Se, että haluaa toteuttaa unelmiaan. Kipinä syntyy tekemisestä ja tekemisen kautta onnistumisesta. Esikuvista ja roolimalleista. Vertaisilta. Mentoreilta. Mahdollisuuksista.

2) Mitä on yrittäjäosaaminen? Osaaminen on enemmän psykologisia ja sosiaalisia valmiuksia kuin tietoa tai tietämystä. Yrittäjyys on ajattelu- ja toimintalogiikkaa, missä keskeistä on ymmärrys ja usko oman tekemisen merkityksestä ja vaikutuksesta, mahdollisuuksien näkeminen, toiminta ja tekeminen sekä verkottuminen. Yrittäjä on enemmin generalisti kuin spesialisti.

3) Miten yrittäjyyttä opitaan? Yrittäjyyttä opitaan tekemällä, ei power point -sulkeisista luokkahuoneessa istumalla. Tekemällä niitä asiota, mitä yrittäjä todellisuudessa tekee. Yhteistoiminnallisesti ihmisten kanssa verkostoissa projekteja tekemällä.

Tärkeimmät hankkeessa käyttämäni lähteet löytyvät kootusti Diigosta.

Matkakertomus hankkeesta osa 2/3: Matkan tekoa

Sinun ei tarvitse nähdä koko portaikkoa, kunhan vain otat ensimmäisen askeleen. -Martin Luther King, Jr.

Tässä merkinnässä kerron, miten tein matkaa eli toteutin hankkeeni. Yrittäjyyden professori Jarna Heinonen Yrittäjyyskasvatuksen Tutkimusseuran blogissa pukee hyvin sanoiksi tapaa, jolla matkustin. ”Yrittäjä uskaltaa haaveilla ja tavoitella jotakin sellaista, jota ei vielä ole. Hän luottaa, että tekemällä, ja prosessiin heittäytymällä hän saa aikaiseksi uutta ja ainutlaatuista. Tätä ei voi etukäteen suunnitella, esimerkiksi liiketoimintasuunnitelmassa, vaan yrittäjän on annettava prosessin kuljettaa eteenpäin ja uskallettava katsoa, mihin tekeminen johtaa.”

Navigaattorina matkallani käytin effectuaalisen yrittäjyyden logiikkaa (effectual entrepreneurship). Suunta oli selvillä, mutta ei tarkkaa matkaohjelmaa tai reittiä ennakkoon suunniteltuna. Päätin luottaa omaan tekemiseeni, koska uskoin, että sillä on merkitystä ja vaikutusta sekä ratkoa eteen tulevia ongelmia ja mahdollisuuksia sitä mukaa kun niitä ilmenisi. Koin myös, että merkitystä on Lohjan Laurean opettajilla, minkä vuoksi halusin ottaa heidät mukaan kehitystyöhön ja mahdollistamaan muutoksia. Tiedämme, ettei kannettu vesi kaivossa pysy. 

Yrittäjyyskasvatus ei ole yhden opettajan tai opintojakson asia. Kuten afrikkalainen viisaus sanoo: lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä. Valitsin yhteistoiminnan ja yhteiskehittelyn apuvälineeksi sosiaalisen median, jonka sosiaalisen median asiantuntija ja yrittäjä Harto Pönkä määrittelee prosessiksi, jossa ihmiset jakavat tietoa ja muodostavat yhteisiä merkityksiä web-palveluiden avulla. 

Tein matkaa kahden etapin taktiikalla. Ensimmäinen vaihe käsitti blogi-kirjoitusten sarjan, jossa kirjoitin eri näkökulmista opiskelijayrittäjyyteen liittyen. Vaiheen tarkoituksena oli avata yrittäjyyskasvatuksen monimuotoista ja laaja-alaista teemaa sekä saada lukijat ajattelemaan ja kommentoimaan, ideoimaan ja tuomaan esille uusia näkökulmia. Pyrin löytämään vastauksia kysymyksiin, jotka ovat oleellisia opiskelijayrityksiä synnytettäessä: 1) Mikä on ratkaisevaa yrittäjaksi ryhtymisessä? 2) Mitä on yrittäjyysosaaminen? 3) Miten yrittäjyyttä opitaan? Tätä varten loin juuri tämän blogin.

Kirjoitin hankeblogia maalis-huhtikuussa 2012 viikoittain: yksi merkintä per viikko viiden viikon ajan (vk 10 – 14). Linkitin merkintöihin aiheeseen tai näkökulmaan liittyviä haastatteluja, tutkimustuloksia, julkaisuja tai artikkeleita. Haastattelin blogia varten sekä nuoria yrittäjiä että yrittäjyyden opettajia, yhteensä kahdeksan ihmistä. Valitsin haastateltavakseni yrittäjiä, jotka ovat opiskelleet ammattikorkeakouluissa tai Lohjalla sekä opettajia, jotka ovat tehneet ansiokasta työtä yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjyystutkimuksen parissa.

Haastattelujen avulla halusin syventää kehittämisen kohteena olevaa teemaa monipuolisesti opiskelijan, yrittäjän, opettajan ja tutkijan näkökulmista. Teemahaastattelut löytyvät autenttisina linkkien kautta blogin merkinnöistä. Ojasalon, Moilasen ja Ritalahden mukaan puolistrukturoitu haastattelu eli teemahaastattelu sopii tilanteeseen, jossa ei täysin tunneta tutkimuksen kohdetta etukäteen eikä haluta liikaa ohjata vastaajia (Kehittämistyön menetelmät: Uudenlaista osaamista liiketoimintaan 2009, s. 41). 

Hankkeeni on käytännön esimerkki interventionistisesta kirjoittamisesta, jonka opin matkallani kun yliopettaja Pirjo Lambert kommentoi blogiani. Pirjo toteaa: ”Jotta kehittämishankkeissa tuotetut uudet toimintamallit ja välineet saataisiin käyttöön ja kokeilun kohteeksi omassa ja sidosryhmien organisaatioissa, tarvitaan hanketyöskentelyssä myös uudenlaista kirjoittamista. Interventionistisella kirjoittamisella ei ainoastaan kuvata muutosta, vaan pyritään aktiivisesti tuottamaan muutosta. Interventionistisessa kirjoittamisessa kirjoittaja asettaa tekstinsä keskustelun kohteeksi erilaisissa kehittämisen tiloissa (esim. seminaarit, kokoukset, lehtien keskustelufoorumit, internet-keskustelualustat) ja haastaa näissä lukijat aktiiviseen vuoropuheluun kanssaan. Uusien tuotteiden kehittely muotoutuu näin yhteiskehittelyksi.” 

Toinen vaihe hankkeeni toteutuksessa sisälsi yhteistoiminnallisen harjoituksen verkossa opettajien kanssa. Toteutin harjoituksen Etherpad-muistiota hyödyntäen ja siinä pohdittiin: Miten voimme Lohjaa oppimisyhteisönä kehittää, jotta synnytämme enemmän yrittäjiä? Harjoituksen tavoitteena oli saada opettajat osallistumaan ja ideoimaan uusia tai erilaisia toimintatapoja. Harjoitus oli auki viikon ajan 5.4. - 12.4. Muistutin harjoituksesta opettajia sännöllisesti, minkä lisäksi itsekin osallistuin siihen ideoimalla ja kommentoimalla ehdotuksia.

Osallistumisaste oli kutakuinkin samaa luokkaa sekä yhteistoiminnallisessa harjoituksessa että hankeblogissa. Enimmillään yhdessä postauksessa käytiin keskustelua kahdeksan kommentin ja alhaisimmillaan yhden kommentin verran. Lohjan opettajat osallistuivat aktiivisemmin yhteistoiminnalliseen harjoitukseen kuin keskusteluun blogissa.


Haastattelemani yrittäjät:

Minna Pajari, Piece of Memories Oy

Riina Rupponen, Muuvgo Oy

Tuomas Porkkala, Organisaatio-Sanomat Oy

Mikko Jaatinen, Nordic Business Forum Oy


Haastattelemani opettajat:

Lehtori Timo Malin, Vaasan ammattikorkeakoulu

Projektipäällikkö Pasi Jaskari, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

Opetusneuvos, valmentaja Johannes Partanen, Partus Oy, Tiimiakatemia Jyväskylän ammattikorkeakoulu 

Innovaatiopedagogiikan dosentti Vesa Taatila, Turun yliopisto


Haastattelujen keskustelurungot: opiskelija-yrittäjä ja opettaja-tutkija.

Matkakertomus hankkeesta osa 1/3: Laukun pakkaus

Uusi ei synny vain uudesta vaan myös vanhan näkemisestä uudessa valossa. -S. Kierkegaard

Aluksi pahoitteluni, ettei yhteenveto hankematkastani mahdu blogille tyypilliseen lyhyeen kuosiin ja yhteen merkintään. Matka kun oli sen verran rikas ja elämyksellinen kokemus sekä juttua kirjoittajalla tapansa mukaan riittää. Niinpä kirjoitan yhteenvedon kolmiosaisena matkakertomuksena: miten lähdin liikkeelle (laukun pakkaus), miten toteutin hankkeeni (matkan tekoa) ja mitä tuloksia sain aikaan (tuliaiset). Tässä merkinnässä pakkaan matkalaukkuani.

Hankkeeni teema kirkastui loppuvuodesta 2011 keskusteluissani Laurea-ammattikorkeakoulun Lohjan kehittämistoiminnasta vastaavien opettajien ja yksikön johtajan kanssa. Lähtökohta ja tarve hankkeelle olivat selvät. Opiskelijayrittäjyys on Laurean strateginen valinta ja painoala. Opiskelijayrityksiä Lohjalla ei ole kuitenkaan syntynyt tavoitellusti ja toimintaa sekä opetusta halutaan kehittää. Lohjalla oli päätetty perustaa työryhmä lukukaudelle 2012 – 2013 edistämään opiskelijayrittäjyyttä ja sovimme, että hankkeeni tavoitteena on tuottaa ideoita, ajatuksia ja ehdotuksiakin, joilla vauhditetaan kehittämistyötä.

Tein opintojen puitteissa alustavan hankesuunnitelman Slidesharissa Pecha Kucha -menetelmällä maaliskuussa 2012. Tuota varten lähdin selvittämään, mitä opiskelijayrittäjyydestä puhutaan ja ollaan mieltä ajassamme ja yhteiskunnassamme. Syynäsin valtiovallan, elinkeinoelämän, tieteen ja koulumaailman näkemyksiä ja tekemisiä, samoin kuin median kannanottoja. Kävi ilmi, että maassamme on varsin yhtenäinen näkemys, että tarvitsemme kasvun ja työpaikkojen luomiseksi sekä hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi uusia yrityksiä ja kasvuyrityksiä. Huomio kiinnittyy tulevaisuuden tekijöihin eli nuoriin, opiskelijoihin ja opiskelijayrittäjyyteen. Samalla kävi ilmi, että tutkimukset ovat alkaneet kyseenalaistaa perinteiset tavat opettaa yrittäjyyttä ja liiketoimintasuunnitelman vaikuttavuutta yrityksen käynnistämisessä ja toiminnan edistämisessä.

Sarjayrittäjä, kasvuyrittäjyyden tutkija ja Standfordin yliopiston professori Steve Blank vaatii yrittäjyyden opetuksen uudistamista. Tarve uudistamiselle perustuu reaalimaailman tarpeisiin. Blankin mielestä startupin ja vakiintuneen yrityksen liiketoiminnan suunnittelun ratkaiseva ero on siinä, että jälkimmäinen perustaa suunnittelun jo entuudestaan tunnettuihin perusteisiin ja tavoitteisiin, kun startup vasta hakee niitä mahdollisten ratkaisujen avaruudesta. Startupille ei ole olemassa entuudestaan tunnettuja vastauksia ja siksi liiketoimintasuunnitelmien etukäteen kirjoittaminen on ajanhukkaa, Blank pamauttaa. Erinomainen kooste Blankin Suomen vierailusta materiaaleineen löytyy tästä.

Professori Saras Sarasvathy on tutkinut yrittäjien päätöksentekoa ja toimintaa sekä luonut effectuation-teorian. Sarasvathyn tutkimustulokset osoittavat, että toiminnan ja vaikuttamisen logiikka (effectual reasoning) eroaa perinteisestä rationaalisesta logiikasta ja suunnitteluun perustuvasta tulevaisuuden ennustamista (causal reasoning). Yrittäjät painottavat ennustamisen ja suunnittelun sijaan toimintaa, joka pohjautuu siihen, mitä heillä jo on - ketä he itse ovat ja mitä osaavat, ketä he tuntevat - ja mitä heidän toimintaansa tarvitaan. Tämän pohjalta he synnyttävät uusia liikeideoita ja liiketoimintaa. Koska tulevaisuus on epävarmaa, on turhaa käyttää aikaa ja energiaa suunnitelmien ja laskelmien tekemiseen ja toimia vasta, kun suunnitelmat tai idea ovat täydellisiä. 


Sarasvathyn tutkimusten perusteella menestyneet yrittäjät toimivat - ja toimivat vielä senkin jälkeen kun ovat tehneet virheitä ja epäonnistuneet. He uskovat, että tulevaisuuden epävarmuudesta huolimatta he voivat vaikuttaa siihen omilla teoillaan. Oleellista ja osaamista yrittämisessä on pitää riskit kulloisessakin tilanteessa hyväksyttävissä mitoissa sen sijaan kuin lähteä riskeeraamaan kaikki jättipotin toivossa. Sarasvathyn mielestä yrittäjyys on ennemmin ajattelun ja toiminnan logiikkaa ja tekemisen kautta syntynyttä asiantuntemusta kuin luonteenpiirteitä tai menestystekijöitä. 


Hankesuunnitelman tehtyä koin seisovani hämilläni sumuisessa metsässä. Vaikutti siltä, että suomalaisessa ajattelussa, kulttuurissa ja opetuksessa on murros käynnissä. Niin ikään havaitsin, että yrittäjyyden eteen on tehty valtavasti yhtä jos toista maassamme, myös koulumaailmassa ja ammattikorkeakouluissa. Aloin aprikoimaan, mitä ihmeellistä tai uutta voisin hankkeessani tarjota lohjalaisille. En nimittäin toiminut opettajana tai yrittäjänä tai opettanut yrittäjyyttä ja koin, ettei minulla ollut tarpeeksi tietoa ja ymmärrystä opiskelijayrittäjyydestä. 


Pikkuhiljaa sumun keskellä aloin hahmottamaan hankkeeni tavoitteen kannalta keskeisiksi kysymyksiksi: Mikä on ratkaisevaa yrittäjäksi ryhtymisessä? Mitä on yrittäjyysosaaminen? Miten yrittäjyyttä opitaan?

Opetusministeriö määrittelee yrittäjyyden: ”Yrittäjyys on yksilön kykyä muuttaa ideat toiminnaksi. Se sisältää luovuuden, innovaatiokyvyn ja riskinoton, samoin kuin kyvyn suunnitella ja johtaa toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä ominaisuudet tukevat yksilön jokapäiväistä elämää, koulutuksessa, työssä, vapaa aikana ja muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Näitä ominaisuuksia tarvitaan yritystoiminnassa, mutta ne lisäävät myös työntekijän tietoisuutta työstään ja auttavat tarttumaan mahdollisuuksiin.”

Yrittäjyyskasvatuksen opetusministeriö näkee näin: ”Yrittäjyyskasvatus on yrittäjyyttä ammatinharjoittamisena huomattavasti laajempi käsite. (…) kattaa myös yrittäjyyskoulutuksen. Se pitää sisällään sekä aktiivisen ja oma-aloitteisen yksilön, yrittäjämäisen oppimisympäristön, koulutuksen ja yrittäjyyttä tukevan toimintaverkoston yhteistyön että yhteiskunnan aktiivisen ja yrittäjämäistä toimintaa tukevan politiikan. (…) ”Yrittäjämäinen tai yrittäjyyteen suuntaava toimintakulttuuri nousee oppilaitosten menestystekijäksi. Siinä on kyse aktivoimisesta, joka koskee kaikkia oppijoita”, uskoo opetusministeriö. ”Korkeakoulupohjaisen yrittäjyyden edistämisessä painopisteinä ovat yrittäjyysmotivaation tukeminen, korkeakouluinnovaatioiden jalostaminen liiketoiminnaksi ja kasvuyrittäjyyden tukeminen.” 


Laureassa on luotu erilaisia kehittämisympäristöjä ja malleja innovaatiotoiminnan edistämiseksi ja uuden liiketoiminnan ja yritysten synnyttämiseksi. Laurean yksiköt ovat kehittäneet koulutusaloihinsa soveltuvia omia oppimisympäristöjä, minkä lisäksi ammattikorkeakoululla on yrityshautomo Spinno. Laurea tekee AMK-liittouman puitteissa yhteistyötä Hämeenlinnan ja Lahden ammattikorkeakoulujen kanssa mm. järjestämällä liikeideakilpailuja (Sense). Laureassa toimii myös opiskelijoiden ja alumnien pyörittämä yrittäjyysyhteisö LaureaES, joka mm. järjestää Yrittäjyysleirejä (Boot Camp) yhteistyössä Cambridgen yliopiston kanssa. 


Haastattelin Lohjalla ohjaava lehtori Mika J. Kortelaista, joka vetää Yrityslabran toimintaa ja lehtori Heikki Ruuskasta, joka opettaa liiketaloutta ja yrittäjyyttä. Lisäksi keskustelin Yrityslabran opiskelijoiden kanssa havainnoidessani InnoCafen toimintaa ja ohjausta osana opetusharjoitteluani. Yrityslabrassa on opiskelijoilla mahdollisuus ensimmäisen opintovuoden jälkeen suorittaa loput opinnoista projekteja tehden. Yrityslabran toiminta käynnistyi kunnolla syksyllä 2011 ja siinä ollaan päästy hyvään vauhtiin. Uusia konsepteja ja toimintatapoja kokeillaan ja kehitetään jatkuvasti. Esimerkkinä mainittakoon InnoCafe, jossa ideoidaan ja kehitetään yritys- ja liikeideoita tai WeBenefactors, jossa seminaaritapahtumien kautta valotetaan erilaisia liiketoimintamalleja ja -mahdollisuuksia.

Matkalaukkua pakatessani keskustelin yrittäjyydestä runsaasti myös puolisoni, yrittäjä Jussi Muurikaisen kanssa (Balancion). Koin pohdinnat kovin tärkeiksi ja virikkeellisiksi oman oppimiseni kannalta ja ne omalta osaltaan evästivät hankematkallani. Yrittäjyyskasvatuksen professori Paula Kyrö kirjoittaa: "Tärkein oppimisympäristö on jokaisen arkiympäristö, sen toimijat ja heidän suhteensa yrittäjyyteen, kannustaminen uusien luovien ratkaisujen kehittämiseen ja uskallukseen kokeilla ja toteuttaa omia ajatuksiaan ja haaveitaan, sekä hyväksyä epäonnistumiset osaksi jokapäiväistä elämää."

Taylorismi tappaa yrittäjyyden

Tiimiakatemia Jyväskylässä aloitti toimintansa tammikuussa 1993. Sen perustaja, tiimiyrittäjyyden pioneeri ja puolestapuhuja Johannes Partanen potki pulpetit luokasta ulos ja lopetti opettamisen. Kotimaan katsaus teki uutispätkän Tiimiakatemiasta ja uudenlaisesta tavasta oppia yrittäjyyttä. Nyt lähes 20 vuoden jälkeen Johannes Partanen on kertomassa tiimioppimisesta ja tiimiyrittäjyydestä kansainvälisessä WISE - World of Innovaation Summit on Education -seminaarissa.”Sosiaalisen innovaation läpivieminen vie näköjään 20 vuotta”, naurahtaa Johannes haastattelussamme.

Tiimiakatemiassa ei ole oppiaineita. Yrittäjyyttä opitaan tiimeissä asiakkaiden ja projektien kautta koko opiskelun ajan. Opiskelijat ovat Tiimiakatemiassa tiimiyrittäjiä, jotka pyörittävät osuuskuntapohjaisia yrityksiä. Opettajat ovat tiimivalmentajia.

Johanneksella on takanaan tunnustettu, arvostettu ja vaikuttava 40-vuotinen ura opettajana ja yrittäjänä. Mitä kaikki nämä työvuodet ovat hänelle opettaneet?

Yllätys, yllätys ensimmäinen sana, jonka puheliaalta mieheltä saan on teko. ”Tehdään ensin tekoja. Tekojen jälkeen tiedetään ja voidaan mallintaa ja luoda teorioita.”, kertoo Johannes ja jatkaa ”Yrittäjyyden konkteksissa tärkeintä on intohimo yrittäjyyteen.” Palon sytyttävät ihmiset opiskelijan lähellä. Valmentajan rooli on keskeinen. Jos valmentaja ei itse ole innostunut ja liekeissä yrittäjyydestä, miten kukaan mukaan innostuu, ihmettelee Johannes. Myös vertaiset sytyttävät eli toiset tiimiyrittäjät ja muut ”tiimiakatemiat”.

Samoilla linjoilla Johanneksen kanssa on FT, innovaatiopedagogiikan dosentti ja Laurean esityisasiantuntija Vesa Taatila: ”Asioita pitää tehdä ja kokeilla ja käytännön kautta katsoa, mikä toimii mikä ei. Me suunnittelemme asiat hengiltä. Koetetaan etukäteen miettiä kaikki ennalta ja yrittäjyyden kannalta tulemme tulokseen, että on niin paljon riskejä ettei kannata yrittää.”

Suomalaisen sananlaskun ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” voisi Vesan mukaan jo haudata. ”Meidän ei tarvitse olla vaatimattomia siinä, mitä koetetaan saada aikaan. Tavoitellaan isoja asioita, luotetaan omaan kykyyn ja tekemisen voimaan”, tiivistää Vesa. ”Tärkeintä on konkreettisten tulosten aikaansaaminen, ei haavekuvat ja niiden maalaileminen.” Yrittäjiä kasvattaessa on Vesan mielestä tärkeä pitää mielessä, että toiminta synnyttää tunteen, tunne ei aina synnytä toimintaa.

Tutkimusten perusteella Vesa on havainnut, että yrittäjyys ei juurikaan ole tietämykseen liittyvää, vaan ennen kaikkea toimintatapaan liittyviä valmiuksia. Menestyvillä yrittäjillä korostuvat seuraavat valmiudet: innovatiivisuus, valmius hyväksyä ja ottaa riskejä, proaktiivisuus, aktiivinen verkottuminen ja kyky sietää konfrontaatiotilanteita. Jos oppimisympäristö pystyy tukemaan näiden valmiuksia kehittymistä, ollaan Vesan mielestä yrittäjyyskasvatuksessa menossa oikeaan suuntaan.

Millainen sitten on yrittäjyyden oppimisympäristö? Muistuttaako se koulua? ”Ei. Se muistuttaa normaalia työpaikkaa”, toteaa Johannes Partanen. ”Siellä luokkahuoneet ovat dialogiympyröitä, joissa ihmiset reflektoivat jatkuvasti kokemuksiaan. Siellä on mahdollista kokeilla turvallisesti.” Myös Vesa näkee, että yrittäjyyden oppimisessa fyysisen ympäristön tulee olla lähellä oikeaa yritystoimintaa. Opiskellaan esimerkiksi starttaavissa yrityksissä start up-yrittäjyyttä. Oppimisympäristön tulee olla haastava, jossa opiskelijat oppivat rahan ja asiakkuuksien merkityksen.

Keskeinen oppi Johannekselle vuosien varrelta on, että ihmiset oppivat tiimeissä. Tutkimusten mukaan jopa viisi kertaa nopeammin kuin itsekseen. Tiimeissä opitaan kurinalaisuutta ja johtamista, mikä vaatii tavoitteellisuutta ja oikeaa asennetta. Johannes näkee osuuskuntayritykset hyvänä tapana oppia yrittäjyyttä, sillä osuuskunnissa organisaatio on litteä ja toimintatapa demokraattinen. ”Tiimiyrittäjyys on kasvuyrittäjyyden uusi suunta”, uskoo Johannes Partanen. ”Kasvuyrittäjyydessä ei ole kyse vain businessenkeleistä. Ei kiinnitetä huomiota, että tulevaisuudessa ja nyt jo ovat verkostot keskeisiä”. Verkostossa pienikin yritys voi olla osa isompaa ad hoc -organisaatiota ja osana isommassa tarjoomassa”, painottaa Johannes. Voittajia ovat Johanneksen mukaan verkostot, jotka oppivat nopeimmin. Samaa mieltä on Intelligent Community Forumin (ICF) Robert Bell, joka viime viikolla vieraili Suomessa: ”Informaatioteknologia on muuttanut pelin säännöt. Vain sellaiset yhteisöt, jotka omaksuvat nopean muutoksen menestyvät. Ainoastaan yhteistyöllä ja ajattelulla voi nykyisessä maailmassa menestyä.”

Tänä päivänä ammattikorkeakoulutuksessa keskitytään Johanneksen mukaan siihen, että 10 % opiskelijoista ryhtyy yrittäjiksi ja 90 % työntekijäksi toisen palvelukseen.”Entäpä jos koulutuksessa keskityttäisiin siihen, että 90 % opiskelijoista ryhtyisi yrittäjiksi ja 10 % työntekijöiksi? Kun joka tapauksessa tuosta 90 %:sta osa opiskelijoista menee toisen palvelukseen, niin omaisivat yrittäjän tavat tehdä työtä”, Johannes pohtii.

Johanneksen mielestä opettajat ovat taylorismin kahlitsemia. Oppiaineet on pilkottu kursseiksi ja kurssit tunneiksi. ”Mikäli aiotaan synnyttää maksimaalisesti yrittäjiä, on nykyiset koulumaiset rakenteet ja oppiaine-ajattelu on murskattava”, painottaa Johannes. Yrittäjyyskasvatuksessa on luotava ympäristö, jossa ihminen voi kasvaa vahvuuksien pohjalta. Nykyisellään koulu yrittää korjata ja poistaa virheitä, kun virheiden tekeminen on oleellinen osa yrittäjyyttä.

Tutkimukset tukevat taylorismin kuoppaamista yrittäjyyttä opittaessa. Niiden mukaan holistinen ja pragmaattinen lähestymistapa on vaikuttavampi kuin perinteinen akateeminen malli, jossa oppiaine palastellaan pienempiin palasiin ja opetetaan palanen kerrallaan, toisinaan hyvin irrallisina. Holistinen lähestyminen oppimiseen on tilanteena samanlainen kuin yrittäjän todellisuus; ei koskaan tiedä mitä tuleman pitää ja pitää olla valmis tekemään työtä sen mukaan.

Vesa näkee Laurean vahtuutena - myös yrittäjyyskasvatuksessa - kehittämispohjaisen Learning by Developing -toimintamallin, jossa opiskelijat tuodaan toiminnan keskiöön ja saavat olla kehittämässä ja oppimassa käytännön projektien kautta. Vesa toivoo, etteivät opettajat silottelisi maailmaa turhaan vaan laittaisivat opiskelijat kohtaamaan todellisen ympäröivän maailman kaikkine muuttujineen, tilanteineen ja ongelmineen. Vesa vaatii koulutukseen konkreettista tekemistä lisää ja vastaavasti hallinnollisten vaatimusten vähentämistä. ”Mikään ei tapa yritystoimintaa kuin kunnon byrokratia”, sanoo Vesa ja jatkaa ”Keskitytään enemmän oppimiseen kuin opettamiseen.” Ammattikorkeakouluissa tulee molempien mielestä omaksua vielä paljon paremmin asiakaskeskeisyys sekä ajattelussa että toiminnassa.

Minimitasona ja pakollisena yrittäjyyskasvatuksessa tulisi Vesan mielestä tarjota opiskelijalle kokemus, miltä tuntuu olla ja toimia yrittäjänä jonkun konkreettisen projektin kautta. Yrittäjyyden perusopiskelu tulisi integroida oman alan ja oppiaineiden opiskeluun. Lisäksi opiskelijalla pitäisi olla mahdollisuus suorittaa oman yrityksensä puitteissa mitä tapansa opintojaksoja, mikä vaatii yhteistyötä ja -toimintaa ohjaajien kesken. Ohjaajapoolin kehittämisen Vesa näkeekin yhdeksi kehittämiskohteeksi. Ohjaajina tulisi käyttää laajemmin ulkopuolisia asiantuntijoita, kuten menestyneitä yrittäjiä, sarjayrittäjiä tai liiketoiminnan luojia. Opiskelijoille tulisi tarjota sellaiset mentorit, jotka voivat antaa parhaat kehittymismahdollisuudet opiskelijalle.

Vesa näkee, että ammattikorkeakouluissa on saatava tekemisen kulttuuria aikaan. Muutos tapahtuu yhteisötasolla sitä mukaa, kun muutos tapahtuu yksittäisissä opettajissa, jotka luovat yrittäjyyden oppimisympäristöä. Ja sitähän luovat kaikki opettajat. ”Miksi perinteistä opetusta ei kyseenalaisteta ja uusi opetus kyseenalaistetaan?”, ihmettelee Vesa. ”Liian usein perinteistä pidetään kiinni kritiikittömästi. Jos opettajilla on motivaatiota, kehittyminen tapahtuu itsestään.”

Johanneksen mukaan on ymmärrettävä, että tiimioppimisessa ja tiimiyrittäjyydessä opitaan tuntemaan ihmisiä ja luomaan suhteita, jolloin kyse on pääosin tunne- kuin järkiperäisten prosessien johtamisesta. Opettajien tulisikin hänen mielestä ymmärtää johtamista ja sen ideaa. ”Ei voida jäädä odottamaan, toimiiko jokin johtamisteoria käytännössä vaan on tärkeää toimia, saada aikaa virtaa. ”Opettajien ammattitaito on laajempi kuin kouluhomma. Kovin taito on coachata, miten ihmiset saavuttavat tuloksia.” Johannes väittää. 

Enemmän Johannes Partasen ja Vesa Taatilan näkemyksiä yrittäjyydestä, innovaatioista, johtamisesta ja oppimisesta voit kuunnella linkeistä: Johannes ja Vesa.

Ps. Kävin Vesa Taatilan kanssa ensimmäisen keskusteluni 14.3. Valitettavasti tuo antoisa ja ajatuksia herättävä keskustelu ei nauhoittunut ja otimmekin Vesan kanssa uusiksi 27.3. Olen kuitenkin nostanut esille Vesan ajatuksia ensimmäisestäkin kerrasta johtuen siitä, että mielestäni ne ansaitsivat sen.

Mistä on pienet yrittäjät tehty?

Loru lapsuudesta kumpusi mieleeni ja oli pakko jatkojalostaa tuota iki-ihanaa lorua teemaan sopivasti. Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä ja kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty. Mistä on pienet pojat tehty? Etanoista, sammakoista, koiran häntätupsukoista. Niistä on pienet pojat tehty. Mistä on pienet yrittäjät tehty? Luovuudesta, innovatiivisuudesta, intohimosta ja seikkailunhalusta. Niistä on pienet yrittäjät tehty.

”Älkää tappako opiskelijoiden luovuutta”, kehoitti projektipäällikkö ja taiteen maisteri Pasi Jaskari Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta kun kysyin, millaisia terveisiä hän laittaisi meille opettajille ammattikorkeakouluihin. Pasi on työskennellyt KyAMKissa 30 vuotta ja vetää tällä hetkellä LCCE-yrittäjyysprosessia. Pasi on myös yrittäjä. Ei ihan samoilla sanoilla, mutta samaa viestiä kuin Pasi välitti yrittäjä Mikko Jaatinen, jota niin ikään jututin ja joka on 25 ikävuoteensa mennessä ehtinyt toimia yrittäjänä jo kymmenen vuotta. Mikko on hallituksen jäsen ja osakas Nordic Business Forumissa. ”Laittakaa itsenne likoon. Kokeilkaa. Lähtekää mukaan matkalle”, hän rohkaisee opettajia. Mikon mukaan yrittäjyys on matka ja parasta yrittämisessä on seikkailu. Kaikessa runsaudessaan ja rikkaudessaan keskusteluni Pasin ja Mikon kanssa on tuttuun tapaan kuultavissa linkeistä, jotka löytyvät merkinnän lopusta.

Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa yrittäjyysopinnot toteutetaan LCCE-yrittäjyysprosessina, joka on osa oppimisen ja osaamisen ekosysteemin nimellä kulkevaa kokonaisuutta (Learning and Competence Creating Ecosystem). Konsepti sai opetusministeriön myöntämän laatuyksikköpalkinnon vuosille 2010-2012, mikä herätti kiinnostukseni ja halusin tietää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja millaiset käsitykset ohjaavat yrittäjyyden opetusta Kymenlaaksossa.

Erityisen hyvänä Pasi Jaskari näkee nykyisessä tavassa toimia sen, että yrittäjyys- ja innovaatio-opinnot on yhdistetty. LCCE-yrittäjyysprosessissa innovatiivinen toimintatapa nähdään pitkälti samaksi kuin yrittäjämäinen toimintatapa. Kymenlaaksolaiset ovat yhteistyössä Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa rakentaneet yrittäjyyden ja innovaatio-osaamisen kokonaisuuden, joka sisältyy opetussuunnitelmaan.

Yrittäjyysopinnot muodostuvat kolmesta tasosta tai vaiheesta. Ensimmäisen tason muodostaa Ideasta innovaatioon -opintojakso, jossa harjoitellaan mahdollisuuksien näkemistä ja idean tuottamista luovien menetelmien avulla. Monialaisissa ryhmissä yhteistoiminnassa kehitetään ideaa ja tuotetaan idea- tai innovaatiomalli energiataloudesta, matkailusta tai miltä alalta tahansa, sillä tarkoituksena on löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia eikä esimerkiksi perustaa kampaamoa uusiksi. Ensimmäisen tason opinnot ovat ensimmäisenä opiskeluvuotena ja ovat pakollisia mm. liiketalouden ja kulttuurialan opiskelijoille. Lopuksi opiskelijoita kannustetaan viemään ideaa eteenpäin ja kehittämään liiketoimintaansa opintojen edetessä.

Toisessa vaiheessa, toisena tai kolmentena opiskeluvuotena opiskelija voi valita joko yrittäjyys- tai innovaatio-opinnot ja täydentää osaamistaan opiskelemalla tuotteistamista, markkinointia, liiketoiminnan suunnittelua jne. Kolmannessa tasossa opiskelijat, jotka valitsevat oman yrittäjyyden tien tulevat mukaan sparrausprosessiin, jossa ammattiopinnot ja seminaarityöt hyödynnetään oman yrityksen lukuun. Hyväksiluettavien opintojen väihteluväli on 100 opintopistettä, sosiaali- ja terveysalan 30 opintopisteestä liiketalouden 130 opintopisteeseen. Jokaiselle opiskelijalle sparrausprosessissa tehdään yrittäjyyden henkilökohtainen suunnitelma HOPS ja sparraus voi alkaa jo toisena opiskeluvuonna.

Jaskari näkee vahtuutena sen, että opetuksessa panostetaan yrittäjyyden alkupäähän, mahdollisuuksien näkemiseen ja tulevaisuuteen suuntaamiseen. Kymenlaaksossa ei nimittäin uskota perinteiseen liiketalousmaiseen opetustapaan, koska siinä liiketoimintasuunnitelmalla on liian suuri rooli ja merkitys. ”Kun idea on syntynyt, yrittäjyys tulee mukaan matkan varrella ja yrityksen perustamisen rutiinit hoituvat automaattisesti”, toteaa Jaskari. Hän näkee ensimmäisen tason yrittäjyysopinnot äärimmäisen tärkeäksi. ”Tuolloin kehitetään luovuutta ja innovointikykyä sekä mahdollisuuksien näkemistä”, Jaskari jatkaa. ”Opiskelijalla on sitten kolme vuotta aikaa kehittää omaa ideaa, tuotetta, palvelua ja yritystään yrittäjyys- ja innovaatio-opinnoissa.” Tärkeää on edetä toiminnan kautta tekoihin, sillä tekemisen ja kannustuksen kautta intohimo yrittäjyyteen kasvaa, uskoo Pasi Jaskari.

Vahvuutena yrittäjyysopinnoissa Jaskari näkee myös monialaisuuden. Opiskelijat työstävät ideoita monialaisissa tiimeissä niin oman yrityksen hankkeissa kuin yritysten kanssa tehtävissä yhteistyöprojekteissa sekä monialainen opettajatiimi sparraa opiskelijoita ja toisiaan prosessin aikana. Lisäksi alueen yrittäjät ovat mukana mentoreina sparraamassa opiskelijoita ja opettajia. Monialaisen yhteistyön ja yhteistoiminnan kautta rakennetaan yrittäjälle tärkeitä verkostoja jo opintojen aikana.

Jaskari näkee nuorissa paljon potentiaalia. Vastaus siihen, miten nuoret saadaan liikkeelle ja oikealle tielle on, että heidät saadaan näkemään mahdollisuuksia, luomaan ja kokeilemaan – ja että siihen ohjataan ja kannustetaan. Saman potentiaalin näkee myös Mikko Jaatinen, joka uskoo, että meissä jokaisessa on yrittäjähenkisyyttä. Toisia meistä pitää Mikon mukaan vain läpsiä enemmän, jotta se nousee esiin ja yrittäjyyskasvatuksen tehtävänä on nimenomaan herättää yrittäjähenkisyys. Mikon mielestä kaikkien ei tarvitse olla ulkoisia yrittäjiä, tehdä uutta liiketoimintaa ja työllistää muita. Mutta kaikkien tulisi olla yrittäjähenkisiä, sisäisiä yrittäjiä. ”Yritykset pitävät Suomea pystyssä, mutta yrityksiä yrittäjähenkiset ihmiset”, korostaa Mikko.

Mikko Jaatista ei ole tarvinnut paljoa patistella liikkeelle, sillä hän sai kipinän yrittäjyyteen koulussa jo varhain, kahdeksannella luokalla, jolloin oli mahdollista valita kaupalliset aineet. Silloinen valintapäätös on ollut Mikon elämän tärkeimpiä suunnannäyttäjiä. Kaupallisia aineita opiskellessa järjestettiin Vuosi yrittäjänä -kurssi ja sieltä yrittäjyyden matka alkoi. Hänen mukaansa matematiikka alkoi yhtäkkiä kiinnostamaan, kun oli jotain todellista tekemistä. Yrittäjyyden kautta oppiaineet saivat eri merkityksen, kun oli oikea yritys, jota pyöritti ja oikeat asiakkaat, jota palveli. Tekemällä oppiminen ja todellinen tekeminen yrittäjyyden oppimisessa on Mikon mielestä virtuaalioppimista huomattavasti paljon tärkeämpää ja vaikuttavampaa.

Kysyin Mikolta, miksi ihmeessä meillä Suomessa ei ole enemmän yrittäjyyttä, kun me kuitenkin teemme niin kovasti erilaisia asioita sen eteen? Mikko kertoi tähän kohtaan tarinan. Eräässä tilaisuudessa, jossa opettajia oli pohtimassa yrittäjyyttä ja yrittäjyyskasvatusta, oli eräs opettaja kysynyt samaa Juhani Töytäriltä. Juhani  oli vastannut, että se johtuu teistä. Kun yrittäjyys on meille yrittäjille muuta kuin budjetteja. Meille yrittäjille yrittäjyys on sitä, että saa toteuttaa unelmiaan, kokeilla, olla oman itsensä herra.

Yrittäjyyden opetukseen ja sen vaikuttavuuteen vaikuttavat keskeisesti omat käsityksemme, uskomuksemme ja suhteemme paitsi yrittäjyyteen myös oppimiseen. Suhtautuminen yrittäjyyteen on Mikon mielestä muuttumassa positiivisemmaksi. Tekemisessä ollaan oikeilla jäljillä ja eri kouluasteille on olemassa paljon hyviä toimintamalleja ja käytänteitä. Valtakunnallinen YES-verkosto palvelee opettajia monella tavalla. Mikko näkee, että nuorille yrittäjyys onkin coolia tänä päivänä.

Mitä terveisiä sitten Mikko nuorena yrittäjänä laittaa opiskelijoille? ”Moni rupee yrittäjäksi vasta kun on täydellinen idea. Eikä edes sittenkään. Ei Bill Gateskaan miettinyt, mitä oli tekemässä. Hän rupesi vain tekemään. Yrittäjyys on matka, jossa pidetään hauskaa ja kehitytään”, Mikko sanoi ja kehotti: ”Älä pohdi elämääsi.”

Nyt on itsetutkiskelun paikka. Pohditaanko me opettajat aivan liikaa? Rohjetaanko me heittäytyä uuteen? Kehdataanko me kääriä hihat ja ryhtyä sanoista tekoihin? Puurretaanko me liikaa kukin itseksemme?

Voit kuunnella keskusteluni Pasin ja Mikon kanssa näistä linkeistä: Pasi ja Mikko. 

Suhde yrittäjyyteen ja yrittäjän suhteet ratkaisevat

Jututin menneellä viikolla markkinoinnin lehtori Timo Malinia Vaasan ammattikorkeakoulusta ja yrittäjä Tuomas Porkkalaa, joka on opiskellut Vaasassa. Molempien mielenkiintoiset haastattelut voi kuunnella autenttisina blogin lopusta löytyvien linkkien kautta.

Timo vetää Vaasassa yrittäjyyden oppimisympäristöä Business Factorya (BF), joka on osa Vaasan ammattikorkeakoulun yrittäjyyskasvatusta ja kaikkien koulutusohjelmien opintoja. BF:n tausta-ajattelu pohjautuu tiimiyrittäjyyteen ja toimintaan on haettu vaikutteita ja mallia sekä jyväskyläläiseltä Tiimiakatemialta että tamperelaiselta Proakatemialta.

Yrittäjyyttä ei ole vain yrityksen perustaminen vaan halu toimia ja ajatella tietyllä tavalla, totesi Timo keskustelumme alkajaisiksi. Liiketaloustieteen ja yrittäjyyden professori Jarna Heinonen Turun yliopistosta toteaa Yrittäjyyskasvatuksen Tutkimusseuran blogissa: "Yrittäjyyden ymmärtäminen edellyttää katsomista yrittäjyyteen liitettävän kaupallistamisen ja liiketoiminnan yli. Yrittäjyys on ongelmanratkaisumetodi, tapa selviytyä uusista tilanteista." Minäkin alan pikkuhiljaa olla vakuuttunut, että yrittäjyydessä on kyse ajattelu- ja toimintatavasta eikä äidinmaidossa saaduista luonteenpiirteistä.

Yrittäjyyttä ei opi, ellet törmäytä opiskelijoita tilanteisiin, Timo jatkaa. Yrittäjyyttä ei opetella kirjoista, vaan tekemällä, toimimalla tilanteissa ja ratkaisemalla käytännön ongelmia. Kun törmätään tilanteisiin ja ongelmiin, syntyy automaattisesti tarve ja motivaatio etsiä tietoa ongelman ratkaisemiseksi ja tilanteessa onnistumiseksi.

Business Factoryn (BF) yrittäjyysopinnot koostuvat kolmesta palvelusta: liikeideakilpailuista, business-tiimistä ja business-startista. Keskeistä oppimisympäristöissä on ideointi ja liiketoimintaideoiden testaus ja kehittäminen yhdessä opiskelijoiden, asiakkaiden ja yritysten kanssa. Business-tiimin aivoriiheissä isompi joukko pyörittelee ja pohtii ideoita sekä tuottaa tiimeissä palveluja todellisille asiakkaille todellisissa yritysprojekteissa. Tiimeissä ideoidaan ja kehitellään ideaa asiakkaan kanssa ilman, että ollaan suunniteltu tarkemmin vielä yhtään mitään. Alueen yrittäjät ovat mukana arviointityöryhmässä, jossa yritys- ja liikeideoiden toimivuutta peilataan asiakkuuksien ja rahoittajien näkökulmasta. Sen jälkeen kun on saatu palautetta ympäristöstä, että idea kantaa, työstetään business-startissa liiketoimintasuunnitelmaa, tehdään analyysejä ja perustetaan yritys.

BF:n business-tiimissä ja business-startissa ideat, joita kehitetään ovat pääasiallisesti opiskelijoiden tuottamia. Malin näkeekin tärkeänä, että jatkossa myös alueen yrityksistä yrittäjien kanssa yhdessä haetaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka voisivat poikia opiskelijoille esimerkiksi alihankintabusinessta. Timo liputtaa yrittäjyyden edistämisessä ja liiketoiminnan kehittämisessä verkostojen puolesta ja mainitsee hyvinä foormeina verkostoitumiseen Yrittäjyyskasvatuspäivät sekä Protomon.

Yrittäjyyskasvatuksen professori Paula Kyrö Aalto-yliopistosta kirjoittaa Yrittäjyyskasvatuksen Tutkimusseuran blogissa: "Tärkein oppimisympäristö on jokaisen arkiympäristö, sen toimijat ja heidän suhteensa yrittäjyyteen, kannustaminen uusien luovien ratkaisujen kehittämiseen ja uskallukseen kokeilla ja toteuttaa omia ajatuksiaan ja haaveitaan, sekä hyväksyä myös epäonnistumiset osaksi jokapäiväistä elämää."

Kiinnostukseni herää sanan suhde kohdalla. Viime päivinä on yrittäjäpiireissä kohistu Muxlimista ja kasvuyrittäjyydestä sen jälkeen kun Hesari julkaisi juttunsa Mohamedin kupla sunnuntaina 18.3. Mikä on median tai itse asiassa kyseisen toimittajan suhde kasvuyrittäjyyteen ja miten se vaikuttaa meidän mattimeikäläisten mielipiteeseen ja yrittäjyyssuhteeseen?

Jatkankin tätä suhdeterapiaani kysymällä, millainen suhde mahtaa ammattikorkeakouluilla ja yksittäisillä opettajilla olla yrittäjyyteen? Onko tämä suhde ratkaiseva ajatellen yrittäjyysopetusta ja sen vaikuttavuutta?

Vaasan ammattikorkeakoulussa aloitettiin kaksi vuotta sitten tekemään yrittäjyysstrategiaa, jonka tehtävänä on viedä yrittäjyysajattelu läpi koko organisaation, kaikki koulutusohjelmat ja kurssit. Avainasemassa yrittäjyyskasvatuksen ja opiskelijayrittäjyyden edistämisessä Timo Malin näkee Opsin rakenteiden joustavuuden. Työjärjestelyiden avulla opettajille tulee luoda edellytykset yrittäjämäiseen toimintaan ja projektioppimiseen kurssien toteuttamisen ja tuntisuunnittelun sijaan. Yhteistyötä koulutusohjelmien välillä tulisi tuntuvasti lisätä, samoin kannustaa opettajia yhteistoimintaan ja toiminnan yhteiseen kehittämiseen. Koulutusohjelmien välisen yhteistyön lisäämisen kautta päällekkäinen työ vähenisi, oppiminen tehostuisi ja työstä tulisi mielekkäämpää, uskoo Timo.

Olenko nyt ymmärtänyt oikein, että opetushallitus kyllä määrittää tutkintojen perusteet ts. oppimistavoitteet, mutta tämän jälkeen ammattikorkeakouluilla on täydet valtuudet päättää, miten se nämä tavoitteet saavuttaa?

Rakenteita muuttamalla rakennetaan muutosta. Ajatellaanpa nyt vaikka omakotitaloasumista. Jos kotona kaivataan uusia tila- tai sisustusratkaisuja käytännöllisyyden ja viihtyvyyden parantamiseksi tai kodin jälleenmyyntiarvon nostamiseksi, voi maalata ja tapetoida tai jopa purkaa kokonaisia seiniä tai peräti laajentaa taloa. Rakennuskaava voi toki sanella, mikä on rakennuksen kokonaispinta-ala tai sen ulkoverhoilu, mutta rakennuksen sisäpuolella on siellä asuvilla valta remontoida ja tehdä muutoksia.

Onko yrittäjämäinen oppimisympäristö sellainen, jossa myös opettajat toimivat yrittäjämäisesti opiskelijoiden lisäksi? Onko koko oppilaitos yrittäjämäinen oppimisympäristö, jos sen sisällä on erillinen yrittäjämäinen oppimisympäristö?

Ja lopuksi keskusteluuni Tuomas Porkkalan kanssa, mistä nousi jälleen esiin tuo yrittäjää draivaava vahva tahto ja uskallus toteuttaa oma businessidea. Huolimatta siitä, että Tuomas ei kokenut osaavansa kirjoittaa – olihan hän yo-kirjoituksissa saanut äidinkielestä a:n - perusti hän teollisuutta palvelevan lehden ja ryhtyi toimittajaksi. Kirjoittamalla kuulemma oppi kirjoittamaan. Halu toteuttaa oma visio oli Tuomaksella niin vahva, ettei yrittäjäksi ryhtyessään osannut arvata eikä ajatellut mihin ryhtyi. Vuodet yrittäjänä eivät Tuomakselle ole olleet pelkkää ruusuillatanssimista.

Tuomaksen mielestä kouluissa pitäisi tuoda realistisesti ja laaja-alaisesti esiin, mitä yrittäjyys on ja mitä se vaatii. Vain ja ainoastaan menestystarinoita suitsuttamalla ei luoda realistista kuvaa yrittäjyydestä elämäntapana. Tuomas peräänkuulutti koulun vastuuta siinä, kenelle yrittäjyyttä tarjotaan ja miten nuorille ylipäänsä on järkevää ja vastuullista tarjota yrittäjyyttä. Pitäisiköhän yrittäjyydelle määrittää alaikäraja? K21?

Tässä linkit Timon ja Tuomaksen kanssa käytyihin juttutuokioihin.

Minä itse!

Yrittäjyyttä tutkiskellessani tulee oman arjen kautta taasen mieleen omat lapset ja ennen kaikkea nuorempi tyttäreni, joka toukokuussa täyttää kolme vuotta. Hänellä on menossa jonkinsortin uhma- vai pitäisikö sanoa kasvuvaihe, jossa uskoo olevansa kaikkivoipainen, selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta ja haluaa tehdä kaiken itse. Äiti ei saa auttaa saatikka neuvoa, miten pitää tehdä, muuten kapinamieli herää ja parkua piisaa. Jos maitolasi kaatuu tai lelu menee rikki tai sormeen tulee haava, tyypillisin vastaus häneltä on ”ei se haittaa” ja meno jatkuu. Aikamoista asennetta tuossa pienessä ihmisessä.

Voimakas tekemisen tarve ja halu tehdä itse tulee kiehtovasti esiin keskustellessa yrittäjyydestä ja sen ihanuudesta. Olen hankettani varten tähän mennessä keskustellut kahden yrittäjän, Minna Pajarin ja Riina Rupposen kanssa. Minnan mietteitä voit kuulla ensimmäiseen blogiini linkitetystä haastattelusta ja Riinan haastattelu löytyy tämän blogin lopusta. Riina on paitsi yrittäjä, myös opiskellut Laureassa Leppävaarassa, ja toimii Laurea ES:n puheenjohtajana.

Molemmissa keskusteluissa naiset korostivat yrittämisen parhaana puolena vapautta ja sitä, että saa tehdä itse. Se, että voi tehdä jotain omaa ja merkityksellistä ja on mahdollisuus antaa kaikkensa. Tämä tekemisen vimma on tutkimusten mukaan yrittäjän toinen keskeinen ominaisuus mahdollisuuksien näkemisen rinnalla. Yrittäjä on yhtäaikaa uuden luoja ja tekijä, hän ei vain visioi ja unelmoi, vaan käärii myös hihat ja tekee töitä unelmansa eteen.

Pohtiessamme Minnan ja Riinan kanssa sitä, millaista osaamista aloittavalla yrittäjällä tulisi olla, nousi selkeästi esiin usko ja luottamus omaan itseen ja omaan ideaan. Tärkeää on naisten mielestä ymmärtää itseään, ottaa ote omasta elämästä ja luottaa siihen, että elämä kantaa – virheistä ja vastoinkäymisistä huolimatta. Ei tullut naisten suusta, että on tiedettävä, mikä vienti kirjanpidossa laitetaan debetiin tai kreditiin tai mitä korkokantaa käytetään investointilaskelmia tehtäessä. Tätä en siis sanonut vähätelläkseni kirjanpitoa tai talousmatematiikkaa.

Tutkimukset eivät esitä yrittäjän osaamisesta yksiselitteistä ja tyhjentävää määritelmää tai käsitystä. Niiden(kin) pohjalta voi rohjeta päätellä, että yrittäjän kyvykkyys on psykologisista ja sosiaalisista kyvyistä enemmän kiinni kuin tiedosta toimialalta tai tieteestä. Asenne ja ajattelutaidot ratkaisevat enemmän kuin substanssi. Yrittäjä korostaa tilanteessa tai ympäristössä positiivisia ja vähättelee negatiivisia asioita. Yrittäjillä on kyky sietää moniselitteisyyttä ja jatkuvaa muutosta ympäristössä. Positiivisen ajattelun voimalla hän luottaa itseensä ja pystyy tekemään päätöksiä epävarmassa tilanteessa. Itseensä uskomisen lisäksi tärkeää osaamista on, että yrittäjänä pystyy puhumaan myös muut ideansa taakse. Koska yrittäjä uskoo ideaansa ja itseensä ja hän luottaa intuitioonsa, hän saa muutkin vakuuttumaan ideastaan ja inspiroitumaan siitä. Tutkimusten mukaan menestyvillä yrittäjillä on hyvä verkosto ja he ovat hyviä verkottumaan.

Osaamisen kehittämisen näkökulmasta molemmat haastattelemani naiset nostivat vahvasti esiin yhteistyön yrittäjien kanssa ja tekemisen kulttuurin. Vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa yrittäjien kanssa tulisi opinnoissa rutkasti lisätä. Yrittäjät voisivat toimia mentoreina ja valmentajina. Yhdessä yrittäjien kanssa työskennellen kehittyy opiskelijalle käsitys kokonaisvaltaisesti todellisesta businessmaailmasta, yrittäjyydestä, tekemisen meinigistä sekä itseensä luottava ja uskova asenne. Esikuvilla ja roolimalleilla on iso merkitys nuorille – ja miksi ei myös aikuisille. Molemmille naisille päätökseen ryhtyä yrittäjäksi oli vaikuttanut se, että opiskelun aikana oli kuullut vaikuttavia yrittäjätarinoita ja tavannut vaikuttavia yrittäjäpersoonia.

EK:n Menestyksen eväät -raportissa maamme yritysjohtajat selvittivät kasvun eväitä ja totesivat, että kouluista puuttuu reippaasti kohti vastoinkäymisiä -asenne. Siis tuo ei se haittaa -asenne, joka kolmevuotiaalla tyttärelläni on!? Yritysjohtajien mielestä sovinnaisuus, sisäänpäinlämpiävyys ja samankaltaisuuden vaatimus rajoittaa kasvuamme ja menestystä. EK epäilee aktivoivatko koulumme opiskelijoita riittävästi tekemään ja nimenomaan tekemään itse. Toinen haastattelemani yrittäjä totesi keskustelumme lopuksi, että yrittäjälle ympäröivä maailma on monimuotoinen ja moniselitteinen, mutta koulu opettaa mustavalkoisuuteen. Onko tosiaan koulumme maailmankuva ja ajattelu vielä tänä päivänä mustavalkoista-joko-tai-painotteista?


Keskustelumme 14.3. Riina Rupposen kanssa voit kuunnella tästä.